Poikia oli ja tyttöjä oli — oli somaa, että piti olla molempia lajia. Herroja oli ja rouvia oli, mutta Maija ei ollut herra eikä rouva, hän oli suuri tyttö. Ennen Yrjö oli luullut, ettei herrojen ja rouvien välillä ollut muuta eroa kuin että herroilla oli sekä sääret että jalat, mutta rouvilla vain jalat. Ei se tainnut niinkään olla. — Herroilla oli viikset ja rouvilla ei. — Eroa siinä oli. Mutta ei siitä oikein viisastunut. Eikä Väinökään siitä sen enempää tiennyt.
Yrjö oli kuitenkin huomannut, että tytöt olivat yhtä ja pojat toista. Eivät he aina tahtoneet leikkiä samoja leikkejäkään. Mikä siinä lie ollut.
— Onko sinusta hauska olla tyttö? — kysyi hän äidiltä.
— On kyllä — vastasi äiti.
— Mutta minusta on paljon hauskempi olla poika.
— Tietysti — sanoi äiti. — Jokainen on mieluimmin sitä mikä hän on, sillä hän sopii siihen parhaiten.
9.
Joulut! — Millaiset olivat ennen joulut! Silloin oli joulupukkikin vielä elossa ja häneen uskottiin. Eikä ollut rikkiviisaita vanhempia sisaruksiakaan, jotka olisivat tätä uskoa häirinneet. Ei. Joulupukki saapui turkiksissa ja poronnahka-saappaissa ja suuri kelkka perässään kuten piti. Hänellä oli valkopartaiset, ystävälliset kasvot ja aina hän puhui samalla äänellä, joka vähän muistutti Lasse enoa. Yrjö seisoi hänen edessään kuin kiinninaulattuna, kuin puusta pudonneena, silmät selällään. Sitten hän näytti ukolle hammasharjaansa, koska tämä sitä kysyi. — Oli — oli hän sitä käyttänytkin — ei, ei aivan joka aamu — ja oli hän pitänyt hyllynsä järjestyksessä, kuten isä vaati. Joka ilta hän sitä siivosi. — Hän otti ukkoa kädestä ja vei sen, jännitetty ilme silmissään, omaan huoneeseensa, jossa hän osoitti sille leikkikaluhyllynsä siinä turvallisessa tietoisuudessa, että hän äidin kanssa yhdessä oli tänä aamuna sen järjestänyt. Mutta eihän sitä silti tiennyt, hyväksyisikö ukko sen aivan täydelleen. — Kaiken aikaa hän tuijotti ukon kasvoihin. Ja jälestäpäin sateli kysymyksiä.
— Äiti, miksi hänen silmänsä olivat niin kummalliset? — Ja isä, miksi eivät hänen huulensa liikkuneet, kun hän puhui?
Niin, tietysti oli niin — eihän joulu-ukko voinut olla kuin muut ihmiset. Ei. Ei.