— Miksi niin luulet?
— Minä luulen vaan — ja tiedätkös äiti, että kun sammakko on laskenut mätinsä rannalle, niin sitten tulee isä ja panee semmoista maidon tapaista päälle, ja siitä syntyy sitten poikasia. — Minäkin olen mädistä syntynyt ja ollut noin rannalla. Jos olisit aikaisemmin hakenut, niin olisit voinut löytää minut sieltä — mutta sinäpä et etsinyt silloin. Etta ja Erikkin ovat syntyneet mädistä — niin minä uskon.
— Jaha — ja sen on Erik kertonut?
— Eikä vain Erik, vaan myös hänen isänsä — ja olen minä senkin nähnyt, miten mäti kelluu veden pinnalla ja tarttuu pesuvadin reunoihin. Ja siitä tulee sitten mitä tahansa.
Mikä saattoi olla vakuuttavampaa? Newton oli puhunut. Arkimedes oli pisteensä löytänyt. Pieni mieheni paisui viisautta.
Silti otti äiti hänet polvellensa ja alkoi kertoa hänelle vielä merkillisempiä asioita. Eihän sen aina tarvinnut olla mätiäkään, mutta jotakin sinne päin se kyllä aina oli. Kukkiin muodostui siemeniä, ja munista tuli linnunpoikasia. Ja oliko poju äskettäin nähnyt Väinön Donnaa? Sille tulee pian pentuja. Ihmeellisiä asioita oli muutenkin elämässä, mutta nämä ne olivat kaikkein ihmeellisimmät. Ja kaunista oli paljon, mutta tämä oli kaikkein kauneinta. Sillä siten elämä aina uudistui ja loi aina uutta elämää vanhan sijalle.
Niin kai se sitten oli, päättivät pojan suuret silmät. Ja äiti kertoi vieläkin enemmän. Niin viisaasti oli Jumala kaikki järjestänyt, että vaikka ihmiset vuosisadasta toiseen sitä tutkivat, niin se kävi vain yhä ihmeellisemmäksi heidän silmissään. Ja kuta enemmän oppi siitä tietämään, sitä enemmän huomattiin siinä olevan sellaista, jota ei vielä ymmärretty. Sillä se on kaikki Jumalan suurta satua, jota hän ei koskaan kerro loppuun asti, jotta ihmisten silmät vain aina häneen katsoisivat jatkoa odottaen. Jumala näes on suurin kaikista satujen kertojista — ja hänkin pitää siitä, että hänellä on jokin kohta ikäänkuin erikoisena salaisuutena kunkin ihmislapsen kanssa. Pojullekin hän tulisi vielä paljon kertomaan — tämä oli vain pikkiriikkinen alku, tämä nyt äidiltä kuultu — ja Yrjöllä voi vielä olla merkillisiä yhteisiä salaisuuksia sen hyvän ja viisaan Jumalan kanssa.
Nojasit minuun ja katsoit totisin silmin ulos ikkunasta punertavaa iltataivasta.
12.
Mutta maailma kasvoi Yrjön silmissä ja antoi yhä enemmän tuumimisen aihetta. Nyt hänestä oli päivänselvä asia, että piti olla sekä poikia että tyttöjä.