O-on! — kuiskasi hän vastaukseksi.
Myöhemmin koetettiin tehostaa huolellisuutta antamalla pieniä kotimuistutuksia. Kerran sai Yrjökin sellaisen ja hän toi kotiin pienen vihkosen. Näin hänestä selvään, ettei hän oikein tiennyt, oliko se suuri vai mahdollisesti aivan pieni häpeä, mutta kun otin näyttääkseni vakavalta, punastui hän ja häpesi — kuten täti oli tarkoittanutkin.
Jonkun ajan kuluttua oli Erikin vuoro, ja silloin Yrjö ehdotti, että he menisivät joukolla katsomaan, mitä Erikin äiti sanoo. Erikillä ei ollut mitään sitä vastaan, ja koko roikka karkasi sisään lääkärin ruokahuoneeseen, jossa tohtorinna istui ompelunsa äärellä. Siinä he sitten äänetönnä seisoa töllistelivät odottaen vihkosen vaikutusta, Erik ensimmäisenä, tirkistäen syrjästä tovereitaan. Mutta kun Yrjö palasi kotiin ja kertoi äidilleen retkeilystään, niin hän ei ollut hullua hurskaampi, sillä Erikin äiti ei ollut sanonut mitään. Eikä hän liioin ollut miltään näyttänyt.
Tässä pienessä koulussa luki Yrjö maantiedettänsä ja raamatunhistoriaansa ilman päähänpänttäystä vapaasti ja iloisesti, ja kaikki tuli eläväksi. Hänellä oli kaikesta oma käsityksensä ja hän lausui sen rohkeasti julki. Kun hän luki syntiinlankeemuksesta, oli hän kovin pahoillaan Aatamin ja Eevan tottelemattomuudesta. Mutta hän arveli samalla, ettei Jumalan olisi pitänyt millään muotoa istuttaa paratiisiin sellaista puuta, jossa oli niin makeat kielletyt omenat, ettei niihin voinut olla vilkaisematta ohitse kulkiessaan. Jumala ei koskaan sanonut. No ota nyt sieltä omena! Ei. Niihin ei saanut koskea. Olisi ainakin asettanut sen puun vähän syrjemmälle lähelle aitausta! Kun sitten kerran nuo ihmisparat olivat syöneet yhden omenan, oli hän niin pahoillaan, että ajoi heidät ulos. Kaikki olisi mennyt hyvin, ellei sitä puuta olisi ollut.
Ja kun hän kerran kuuli puhuttavan Jumalan pojasta, löi hän kätensä yhteen huudahtaen.
— Ai, onko hänelläkin poika!
Eräänä iltana riisuutuessaan mennäkseen levolle kiskoi hän takkinsa niin rajusti auki että nappeja lensi irti:
— Näin ne papit tekevät!
— Papit? Milloin olet nähnyt pappien tekevän sillä lailla?
— Näin tekivät papit Jerusalemissa. He repivät vaatteensa eivätkä yhtään välittäneet siitä, mitä heidän äitinsä sanoi.