Sitä ilon päivää!

Kun myöhemmin tahdoit osoittaa jollekulle sitä luottamuksellisuutta, jonka soit ainoastaan harvoille, kerroit joskus siitä päivästä.

Kuitenkaan ei silloin tapahtunut mitään odottamatonta tai merkillisempää. Helle oli painavampi kuin koskaan ja havumetsä lemusi. Ystävämme Kaima — kuten häntä kutsuimme, koska teillä oli sama nimi — oli saapunut junalla. Hänellä oli Tapiola niminen talvihuvila kuusimetsässä, mutta tapiolaisuudestaan huolimatta hän ilmestyi hienot, ruskeat kengät jalassa ja uusi panamahattu päässä. Hänessä oli mielestämme jotakin yleismaailmallista, joka meitä viehätti. Eikä sitä ollut ainoastaan ulkonaisesti. Hän oli todella monipuolisesti sivistynyt mies. Erikoinen ja hieno ilmiö. Hänen kanssaan puhuminen vei laajemmille vesille.

Olimme hankkineet matkaliput ja tarkastuttaneet passit ja vielä oli jäljellä puolisen tunnin odotus, ennenkuin Arcturus lähteä jyskyttäisi laiturilta. Oli liian kuumaa olla liikkeellä ja matka liian pitkä tavallisiin olinpaikkoihimme kylpylän puistoon. Istuuduimme sentakia eräälle laiturin lautapinolle aikaamme kuluttamaan. Miksi tuo hetki tuli meille niin unohtumattomaksi? Kuorimme appelsiineja ja vertasimme niitä toisiinsa, kenen oli suurin ja mehevin, olimme kuin lapsia emmekä puhuneet mitään maailman tärkeitä asioita. Ja punainen päivänvarjoni suojasi meitä kaikkia auringolta.

Ainoastaan sivumennen ennätimme huomata pitkän murheellisen siirtolaisjonon, joka vähitellen sai passinsa tarkastetuksi. Vihdoin tuo toimitus loppui ja oli aika nousta laivaan. Olihan sitä olevinaan jo puoleksi suuressa maailmassa Arcturuksen kannella liikkuessaan, kun sai kurkistaa hytteihin ja salonkeihin, nähdä laivan peilit ja samettisohvat ja kuulla monien vieraitten kielten sorinaa. Pian sitä mennä viiletettäisiin ulapalle eikä näkyisi maasta siintoakaan.

Olimme jättäneet toisillemme lämpimät hyvästit.

Juoksit nostosiltaa ylös. Laiva hellitti köysiänsä, ja te seisoitte vieretysten sen kannella, sinä ja ystävämme, huiskutellen meille nenäliinojanne niin kauan kuin meidät erotitte.

* * * * *

Niinpä alkoi matkanne meren yli.

Nyt perästäpäin tuntuu minusta kummalta ajatella, että sinä sitten aloit lähestyä sen toisen maan rantaa, sen maan, josta olit meille tullut.