Näen mielikuvituksessani, miten seisoit laivankannella ja näit tuon uuden maan tasaisena viivana kohoavan merestä. Tulit yhä lähemmäksi, mutta se ei siitä paljoakaan muuttunut.
Miten toisenlaisia ääriviivoja olit tottunut kotona näkemään! Nyt nousi ainoastaan Marmorikirkon kupu pyöreänä kukkulana esille tasaiselta rannalta. Sitten alkoi torni toisensa jälkeen sukeltaa esille, lopuksi suurten rakennusten julkisivut. Kuta lähemmäksi tulitte, sitä enemmän teitä ympäröi kuhiseva elämä satamassa, laivat kaikenkaltaiset, huvipurret ja kalastusveneet, hinaajalaivat ja suuret valtamerentakaiset, jotka kumeasti ulisivat mennessään. Siinä olivat suuret telakat vasarankalskeineen ja paukkeineen, ja laiturilla oli kiirettä ja kirjavuutta.
Mitä sinä tunsit sitä nähdessäsi?
Matkakumppanisi tarkasti sinua sivulta päin. Et mitään muuta kuin iloa.
Vallatonta iloa.
Näkikö hän oikein, Yrjö? Kyselit, olit ihastuksissasi. Oi, Yrjö, se oli ihana matka! Ja olitte, ystäväsi ja sinä, kuin kaksi laitumelle irti laskettua varsaa.
Ennenkuin tiesittekään, olitte keskellä tuoksinaa ja katselitte ympärillenne kihisevässä ihmispaljoudessa.
Hyvä Jumala, miten hyvällä tuulella täällä oltiin! Kaikki ihmiset! Ajuri seisoi vaunujensa ääressä ja nauroi, poika vihelsi operettia, odottaja raitiovaunujen risteyspaikassa kuori banaaneja, herra löi kupeitaan ja käänsi taskunsa nurin pienen tyttönsä huviksi. Ei murjottamisen varjoakaan missään. Kaikki vain täydessä touhussa, mutta miltei kuin huvikseen. Huoleton mieliala tarttui heti teihinkin. Teidänkin piti heti paikalla keksiä jotakin hauskaa. Ja samaa vauhtia te hyökkäsitte alas erääseen kellarikerrokseen, joka vanhastaan on tunnettu parhaimmista hyötymansikoistaan. Minkä niminen? Aivan niin, »Jacobs kælder» se oli, kirjoitit siitä, kuten kaikesta muustakin, sitten meille. Teidän eteenne tuodaan vadit kukkuroillaan mansikoita ja paksua kermaa päälle. Jordbær med flöde! Ja sokeria lisäksi!
Jordbær med flöde!
Osaako mikään tavallinen ihmiskieli ääntää noita sanoja? Kuitenkin te niitä harjoittelitte, nauroitte toisillenne ja itsellenne ja harjoittelitte uudestaan.
Sitten te lähditte tavaroinenne siihen huvilakaupunginosaan, jossa ystävämme asuivat.