Se oli heti aamulla. Ensin juoksivat kaikki pojat uimaan, ja siinä oli polskuntaa ja huitomista ja huutamista. Mutta hetkeä myöhemmin oli suuri kenttä aivan äänetön. Seitsemänsataa poikaa kiinnitti katseensa yhteen ainoaan pisteeseen, lipputankoon kummulla — ja siihen nousi hitaasti Tanskan lippu. Kaikki päät paljastuivat ja tangon juurella soitettiin kansallislaulu. Ensin Tanskan, sitten Norjan ja Ruotsin. Viimein Englannin.

Entä Suomen? Niin. Meidän kansallislauluamme ei saanut missään kuulua.

Seisoit kauemmin kuin muut katselemassa tuota punaista vaatetta valkoisine ristineen ja kerroit kirjeissäsi niistä hetkistä. Mitä tunsit, sitä eivät muut aavistaneet. Tuskinpa oikein itsekään selvästi sitä tajusit.

Siellä lepatteli sitten »Dannebrogen» koko päivän, hohtaen auringossa, kunnes se yhtä juhlallisesti laskettiin alas illalla.

Mutta sinä punnitsit mielessäsi, mahtoiko kukaan noista toisista pojista voida aavistaa, minkälaisissa oloissa kotona Suomessa elettiin. Millaiselta oli tuntunut piilottaa partioveitsi kirjoituspöydän laatikkoon ja pusero ullakkokonttoriin, jottei niitä keksittäisi, jos venäläinen santarmi lähetettäisiin kotitarkastukselle. Sillä partioliike oli Suomessa kielletty!

Punastuit suuttumuksesta sitä muistaessasi. Minnekä olitkaan pistänyt suomalaisen partiomerkkisi? Kaikkihan siellä kotimaassa oli kiellettyä ja parhaimmat ihmiset aina jostakin epäilyksenalaisia. Nytkin niitä oli maanpaossa mikä Venäjällä Siperiassa asti, mikä taas Euroopan maissa. Olit ainoa näistä pojista, jonka tarvitsi sellaisia ajatella. Muilla oli kaikki valmiina.

Etkä sentään olisi tahtonut heidän kanssaan vaihtaa osia. Et. Saavatpa joskus nähdä —!

Sitten otit osaa maastoleikkeihin ja leirielämään, avustusretkeilyihin ja kaikenlaisiin harjoituksiin. Teidänhän piti harjoitella monenlaisia kansainvälisiä partiotaitoja. Kerran tuli kuningas kuningattarensa kanssa tervehtimään poikiaan, jotka olivat mukana leirissä, ja lähetti sitten poikajoukolle monet kymmenet kilot mansikoita. Siinä maassa on kaikki korutonta ja herttaista. Siis mansikoita niin että sai syödä aivan vatsansa täydeltä. Eläköön kuningas! Hän johonkin kelpasi. Ja eläköön kuningatar, Frederikillä ja Knudilla oli suurenmoinen äiti!

Ja kun ilta joutui, pidettiin hauskaa suuren nuotion ääressä, ja silloin oli uljain sankari se, joka oli suulain kokkapuheitten keksijä.

* * * * *