Mutta meillä lauletaan vielä kerran aivan uusia lauluja.

* * * * *

Helsingin satamassa seisoivat isä ja äiti sinua odottamassa.

Tavarasi sullotaan ajurinrattaille, ja nouset itsekin niihin. Me seuraamme toisissa heti kintereillä. Mutta jo Kauppatorilla pyörähdät ympäri ja istut sitten meihin käännettynä ja jalat riippumassa koko matkan kaupungin halki asemalle, josta jatkamme edelleen uuteen kotiimme, omalle konnullemme, Helsingin ulkopuolella. Tämä Koivulamme oli jo ennättänyt tulla meille muita paikkoja rakkaammaksi, ja olit jo paluumatkallasi kuvitellut sitä ilon hetkeä, jolloin saisit avata veräjän ja nähdä koivut tien varrella, saisit juosta sisään, missä kaikki on tuttua.

Ja kun ajoit kaupungin läpi, jalat vallattomasti riipuksissa ajoneuvojen matalan selustan yli, oli sinulla sellainen jälleennäkemisen ilo kasvoissasi, että siitä ilman muuta varmasti tiesimme, mitä kaikesta mieluimmin halusimme tietää.

Jumala sinua siitä siunatkoon, Yrjö poika!

17.

Sangen pian kotiintulon jälkeen täyttyi arvaamatta eräs Yrjön lapsuudentoivomus. Etsimättä löysi äiti sen pienen sisaren, jota poika oli odottanut. Hänet lähetettiin heille heidän sukulaistensa toimesta.

Äiti seisoi eräänä päivänä uuden kotinsa ikkunassa avoin kirje kädessään — luki sen vielä kerran — yhdellä silmäyksellä — ja katseli moneen kertaan valokuvaa, joka oli seurannut kirjettä. Hän laski valokuvan ikkunalaudalle, mutta otti sen taas käteensä oikein sitä tarkastaakseen.

Hän aikoi heti mennä tapaamaan isää, mutta jäi kuitenkin seisomaan, katse tuijottaen puutarhan laajaa ruohokenttää. Se alkoi jo kellertää syyssateista.