Asfaltti huokui lämpöä allamme, ja raitiovaunut kilisivät. Pikkupojat nappipelineen unohtivat koko muun olevaisuuden, katukaupustelijat huusivat hajamielisesti sanomalehtiänsä, banaanejansa, kengänmustettansa kaupaksi. Avopäälapset tirkistelivät portinpielistä, härnäsivät toisiansa ja tömistivät sitten yhtenä vilinänä pakoon rotevaa poikaa, joka silmät vilkkuen ajoi heitä takaa.
Meitä ei mikään liikuttanut emmekä mitään huomanneet. Me kuljimme käsi kädessä ja katse katseessa kohti yhteistä tulevaisuuttamme.
* * * * *
Millaisia päiviä sitten seurasikaan! Jos voisi niin varhaisista ajoista ammentaa esille unholan pimentoon vajonneita kuvia, muistaisit sinä kuten minäkin ennen kaikkea sen hämyhohteisen iltapäivän, jolloin yhdessä liikuskelimme pauhaavan kaupungin keskuksessa. Oli ainoastaan vuorokausi kulunut siitä, kun ensi kerran omana lapsenani olit käsivarrelleni nukkunut. Seuraavana päivänä lähdimme ulos heti päivällisen jälkeen, sillä en kärsinyt nähdä sinua hoitolavaatteissasi. Pois siis kaikki vanha ja kuta pikemmin sitä parempi! Pojallani tuli olla omat somat vaatteensa eikä rihmaakaan entisyydestään.
Tuo menneisyys oli kuitattu ja ainiaaksi lopussa, ja mikä sitä muistutti, oli karkotettava pois tietoisuudestamme. Tule siis, mennään hakemaan pikkumiehelle sellaiset vaatteet, jotka hänen arvolleen sopivat!
Tuolla jo raitiovaunu tulla hurisi, ja saimme paikan siinä. Matka syrjäkaupungilta keskikaupungille kesti kauan, ja minusta tuntui, että noitten vieraitten vaunussa istujien huomio kiintyi meihin. Enkä sitä ensinkään ihmetellyt. Sillä kukapa ei olisi sellaista lasta ihaillut ja hänen äitiään kadehtinut! Tunsin arvoni monin verroin kohonneen. Olimme siis nyt niin pitkällä, että istuit polvellani kenen tahansa nähden ja olit omanani kaikkien näitten ihmisten edessä. Se oli meille suuri-arvoinen ja merkillinen päivä.
Katsokaa te vain! Kyllä kannattaa!
Sinä et hiiskunut halaistua sanaa koko matkalla, mutta silmäsi seisoivat tarkkaavaisina päässäsi ja korvasi olivat pystyssä. Sinä sirkeäsilmäinen matkamies! Mistä minä silloin arvasin, että luontaiset harrastuksesi sinä hetkenä saivat ensimmäisen vaistomaisen herätteen, että sinussa paloi väkevä intohimo kaikkeen, mikä puhkuen, säikkyen, sihisten tai ulisten liikkui tai pani liikkeelle. Sitten sen selvästi huomasin myöhemmin, kun jouduit tavalla tai toisella tekemiseen koneellisten ilmiöiden kanssa. Nyt katsoin vain hymyillen vaaksanpituiseen mieheen ja hänen tutkivaan ilmeeseensä, jättäen hänet omaan rauhaansa maailman ilmiöitä havaitsemaan.
Astuimme alas jonkin lasten vaatetusliikkeen kohdalla, ja aloin tarkastaa sen varastoja. Seisoit tuolilla lampun alla hiukan ymmällä kaikesta tuosta kääntämisestä ja koettelemisesta, pyörittelemisestä ja mittaamisesta, jonka alaiseksi käsittämättömästä syystä olit joutunut. Mutta koska täällä emme saaneet kaikkia tarpeitamme tyydytetyksi, jatkoimme retkeämme seuraavaan ja sitä seuraavaan liikkeeseen, ja kun nämäkin sijaitsivat keskikaupungilla, kannoin sinut toisesta toiseen niiden välisen lyhyen matkan. Ensimmäiset valot sytytettiin katujen kulmauksissa, sanomalehtipoikain kiljunta kävi yhä äänekkäämmäksi, polkupyöräilijäin tiu'ut helisivät yhä tiheämmin, ja poika painoi yhä enemmän käsivarsillani. Hänen päänsä lämmitti kosteana olkapäätäni, hänen hengityksensä kävi tasaiseksi ja syväksi, hänen jäsenensä raukenivat rennoiksi. Hän nukkui. Jo olin lysähtää kokoon uupumuksesta, ennenkuin tapasin auton ja pääsin ystäviemme kotiin, jossa asuimme ja jossa suurella myötätunnolla seurattiin tarinamme kehitystä.
Mutta tämä ensimmäinen uupumukseni sinun tähtesi värisi ruumiissani niin suloisena raukeutena, että mieltäni vieläkin huumaa sen muisto. Tunnen vieläkin pääsi painon rinnoillani ja käsivartesi kiinteän puristuksen kaulani ympäri. Suu on puoliraollaan ja valkoisten helmirivien lomitse hivelee poskeani hengityksesi keveä kosketus. Ja minusta tuntuu kuin kaikella tällä minut olisi kultaisin kirjaimin kirjoitettu onnellisten ihmisten kirjaan, ja kuin iloni yltäkylläisyydessä tahtoisin jakaa omaa saamaani hyvää koko maailmalle, siunaten kaikkia ja kaikkea.