För vännen jag sjunger så vänt ett ord,
:,: Skål o' smutt :,:
Du är nog den trognaste granne på jord,
Rosa Lilja o' grön Persilja
o' krusade Myntha o' Hjärtans Fröjd.
O' visan jag sjöng har jag själv satt ihop,
:,: Skål o' smutt :,:
På den ska du ha dej ett leverop!
Rosa Lilja o' grön Persilja
o' krusade Myntha o' Hjärtans Fröjd!
Laulaessaan hän heitti kauniin harmaatukkaisen päänsä taaksepäin ja silmät säteilivät. Hän oli oikeassa elementissään ja tempasi aina kuulijat mukaansa.
Ja selvää oli kaikille jotka häntä kuuntelivat, että hän täten seuraelämän puitteissa tyydytti synnynnäisiä taiteellisia taipumuksiansa. Hänen kodissaan palvottiin iloisia kaunotaiteita vanhanaikaisella hartaudella. Ja se on nykyään harvinaista.
Mutta sitten yksin jäätyään katsoi hän joskus eteensä synkin ja surumielisin katsein. Ja tottunut silmä, joka sattui hänet näkemään, huomasi helposti, että kärsimys oli hänelle hyvin läheinen tuttu.
Mutta siitä ei nuoriso tiennyt mitään. Heistä täti kenraalitar oli maailman rattoisin ja iloisin täti.
Sillä jos hän tiellä keksi Kirstin, loistivat hänen äsken synkät kasvonsa veitikkamaista hyväntuulisuutta ja kuului heti:
— Hyve peive, pikku rouva — mite rouvale kuulu?
Ja jos Yrjö tuli vastaan alempana kauppapuodin kohdalla, pysähtyi täti hänen kanssaan juttelemaan siitä mikä häntä huvitti, ja he sopivat jostakin hauskasta tilaisuudesta, jonka täti pian panisi toimeen heille kaikille.
Ja Yrjö tuli kotiin hymy huulillaan ja sai Kirstin jännityksellä odottamaan luvattua hetkeä.