Niin. Silloin se mullistaisi koko nykyisen elämän.
Mutta kukaan ei voi vastata siitä, mitä toiset tekevät tai jättävät tekemättä; jokainen vastaa vain itsestänsä.
Ja muistelimme siinä kirjoituspöytäsi ääressä yhdessä tuota merkillistä kohtaa, joka muodoltaan vaihteli sitä lausuessamme:
Ellei sinulla ole rakkautta, niin olet kuin kilisevä vaski — niin tyhjä.
Ja vaikka olisit kuinka oppinut ja kuinka viisas —ja vaikkapa sinulla olisi usko, joka voisi vuoria siirtää — niin ei sekään vielä olisi mitään.
Ja vaikka antaisit pois kaiken minkä omistat ja tekisit kaikesta lahjoituksia ja säätiöitä, niin ettei jäisi mitään itsellesi — ja vaikka ponnistaisit viimeisetkin voimasi ja antaisit ruumiisi palaa — mutta sinua ei lämmittäisi hyvyyden lämpö, niin tuo muu ei hyödyttäisi mitään.
Sillä tärkeintä ei ole se, minkä tekee, vaan se, mitä on.
Ja meistä tuntui siinä yhdessä tuumiessamme kuin olisi jossain ikkuna auennut ja kuin siitä ikkunasta olisimme nähneet elämän aivan uudessa valossa. Siitä näki kauas ja laajalti. Siitä ikkunasta näkisimme yhä laajemmalle ja laajemmalle ajan kuluessa, kuka ties lopulta miten kauas —! Kuka ties!
22.
Tuli sitte juhlapäivä. Sunnuntai.