— Olisi se! Jos sinä vain pyydät, niin kyllä minä tulen. Varmasti!

Istuin ja katselin teitä molempia. Saattoiko olla olemassa kahden ihmislapsen kesken suhde, joka oli noin itsetiedoton, noin raikas ja noin kaunis! Se oli kuin ilmestys jostakin, jota en ollut ennen nähnyt ja johon tuskin olin uskonut. Sillä ei ollut mitään nimeä eikä se mitään tarvinnut. Se oli vain olemassa ja iloitsi olemassaolostaan.

Mutta tiedän, että se vähitellen varttui yhä enemmän tietoiseksi ja että se pyöri mielessäsi yhä polttavampana kiintymyksenä, joka ajoi sinut Marjan läheisyyteen. Se tuli päiväsi ensimmäiseksi ja viimeiseksi kaipaukseksi.

Eräänä sunnuntaina viikkoja edellisen jälkeen tulitte meitä vastaan palatessamme kotiin asemalta. Se on mielestäni kuin eilen. Oli satanut paksulta lunta, tiet olivat aivan tukossa, niin ettette voineet kävellä tasaisesti, vaan kuljitte käsi kädessä eteenpäin jäätynyttä harjannetta pitkin hoiperrellen molemmille puolin. Te nauroitte ja huikkasitte ja teidän silmissänne oli jokin aivan erikoinen yhteisymmärrys. Oli ikäänkuin juuri olisitte uskoneet toisillenne salaisuuden ja kuin jokaisella katseellanne olisitte siitä toisillenne viitanneet. Miksi minä sen niin tarkkaan muistan? En sillä kertaa pannut siihen niin paljon huomiota. Mutta perästäpäin minulle selvisi, että te sinä päivänä todellakin olitte solmineet jonkinlaisen liiton keskenänne. Ja että suhteenne senjälkeen oli entistään vielä paljon läheisempi ja varmempi.

Se oli onnellisimpia päiviäsi, Yrjö. Marja on siitä perästäpäin minulle kertonut.

Mutta keväthanget hohtivat auringossa ja lumi suli vähitellen pois.

* * * * *

Pari päivää tuon tuiskupäivän jälkeen tulla tömähdit kotiin koulusta väliajalla, mitä ei milloinkaan muuten pitkän välimatkan vuoksi tapahtunut. Mutta sinä päivänä tulit asemalta, juosta karautit portaita toiseen kerrokseen ja jäit seisomaan huoneesi ovelle. Luulin, että olit jotakin unohtanut, jota välttämättömästi tarvitsit. Tarjosin sinulle aamiaista ja kahvia — olin miltei säikähtynyt kiireestäsi — mutta seisoit vain ovellasi ja palasit sitten juosten takaisin rautatieasemalle.

Mitä varten olit tullut? Mitä olit oveltasi tarkastanut?

Kirjoituspöydälläsi oli pieni punainen tulppaani, jonka Marja edellisenä päivänä oli sinulle lähettänyt.