"Surkuttelen teitä", sanoi hän lyhyesti.
Nick nauroi ääneen.
"Sen kyllä uskon, että niin teette. Mutta, Olga lapsukaiseni; mitä oletkaan ajatellut, kun olet kasvaa hujauttanut noin pitkäksi minun poissaollessani? Ennen olit jo kyllin pitkä, mutta nyt olet jo minua pitempi."
"Enpä olekaan, Nick", väitti Olga vakuuttavasti: "Enkä koskaan tulekaan."
Hän kietoi taasen hymyillen kätensä Nick'in kaulaan, mutta silmät olivat aivan kyyneleiset.
Nick suuteli häntä.
"No, etkö aiokaan esittää minua ystävillesi?" kysyi hän.
"Esittäminen on aivan turhaa", sanoi Olga painautuen lähemmä Nick'ia. "Kaikkihan tuntevat kapteeni Ratcliffen, joka oli mukana Waran piirityksessä. Nick, miksi et sinä saanut Viktoria-ristiä, kuten kapteeni Orange?"
"Minä en sitä ansainnut", vastasi tämä. "Katsoppas, minä kunnostauduin vain pakenemalla. No nytpä saamme taasen hieman sadetta. Juokseppas sanomaan auton kuljettajalle, että ajaa kotia. Pääset mukaan, jos tahdot, ja saat ottaa kaikki ystäväsikin. Siinä on kyllin tilaa teille kaikille. Minä ja neiti Roscoe menemme täältä puutarhan poikki."
Muriel näki parhaaksi suostua tähän ehdotukseen, vaikka hänestä tuntuikin sangen vastenmieliseltä jäädä kahdenkesken Nick'in kanssa. Mutta matka oli sentään verrattain lyhyt.