Nick käveli hänen vierellään kevyin, joustavin askelin.
"Olipa tosiaankin hauskaa nähdä teidän pelaavan", alotti Nick.
"En tiennyt, että te olitte katselijana", vastasi Muriel jäykästi.
"Ettepä niinkään, sen kyllä näin", sanoi Nick nauraen. "Tahdotteko kuulla, mitä silloin ajattelin?"
Muriel oli vaiti ja Nick jatkoi hymyillen:
"Tahdotte tietenkin. Niin, sanoin itsekseni: Rukous numero yksi on kuultu. Ja sitten pyyhin sen pois listaltani ja kiitin Jumalaa rukoukseni täyttymisestä."
Muriel ei käsittänyt hänen puhettaan.
"En ymmärrä, mitä tarkotatte", sanoi hän.
"Selitän sen teille lähemmin", sanoi Nick tyynesti. "Toivoin teidän tulevan nuoreksi jälleen ja toivoni on siis täyttynyt, kuten juuri näin."
Muriel tuijotti eteensä. Hänen kasvonsa olivat tulipunaiset.