Nick puristi lujasti hänen kättään omassaan.
"Siltä näyttää", vastasi hän. "Mitä te oikeastaan pelkäätte? Minuako?"
Muriel loi katseensa alas. Hän tunsi vastustamatonta halua sopia Nick'in kanssa, lepyttää hänet.
"Emmekö voisi olla ystäviä? Haluaisin sitä niin kernaasti."
"Miksi niin?" kysyi Nick terävästi.
Tyttö oli vaiti. Eihän hän voinut sanoa Nick'ille, ettei hänen suojelijansa ollutkaan kestänyt koetusta. Ja sitäpaitsi tuntui hänestä, kuin olisi Nick sen jo tietänyt.
"Ettehän ole koskaan ennen sellaista toivomusta lausunut", sanoi Nick. "Viimeksi tavatessamme ette suinkaan sitä toivonut."
Muriel häpesi sitä ajatellessaan ja hän pakottautui vastaamaan suoraan.
"Luulen… olen huomannut, että viime kerralla käyttäydyin sydämettömästi teitä kohtaan. Olin niin kovin hämmästynyt. Mieltäni pahottavat nuo sanat, jotka silloin teille lausuin."
Tytön ääni vapisi. Täytyihän Nick'in itsekin ymmärtää, etteivät he nyt voisi olla sotajalalla keskenään, kun niin usein tapaavat toisensa. Eihän kukaan saattanut ajan pitkään kestää sellaista suhdetta, joka nyt oli heidän välillään.