"Kyllä, varmasti. Miss Roscoe, oletteko valmis jättämään linnotuksen ja salapuvussa pakenemaan kanssani? Olen suunnitellut kaiken, se tulee tapahtumaan varsin helposti. Minun ei tarvinne sanoa, että isänne on tähän suostunut."
Muriel muisti isänsä sanat, mutta kuitenkin värisi hän kauhusta kuullessaan Ratcliffen puhuvan paosta niin tyynesti ja kylmäverisesti. Samalla tavoin olisi Nick luultavasti pyytänyt häntä kanssaan kävelylle.
Oliko mahdollista, ajatteli tyttö, että hänen isänsä oli hyväksynyt näin vaarallisen aikomuksen? Sitäkö hän siis äsken oli tarkottanut?
Vavisten hypähti hän ylös.
"Se on mahdotonta", huudahti hän. "Sitä en voi tehdä. Olkaa hyvä ja jättäkää minut."
Hänen äänensä kuulosti pelästyneen lapsen rukoukselta, mutta Nick'iin se ei mitään vaikuttanut.
"Suokaa anteeksi", sanoi hän "teillä ei ole valitsemisen varaa. Minä tarjoan teille vapautuksen, vaikkette te sitä ymmärrä."
Vihaisena vastasi tyttö:
"Miten voitte kutsua sitä vapautukseksi? Tiedätte vallan hyvin, ettei pakomme tulisi onnistumaan. Meidät vangittaisiin ja surmattaisiin."
"Suokaa anteeksi", sanoi Nick taasen hillityllä äänellä. "Me emme joudu vangiksi. Voitte tietenkin antaa kieltävän vastauksen ehdotukseeni, mutta siitä huolimatta teen kaikkeni pelastaakseni teidät. Pelastumisen mahdollisuus on vain silloin pienempi. Toivon, ettette kieltäydy."