"Ettehän ainakaan mene noissa märissä vaatteissanne", huudahti Muriel. "Ei, sitä ette saa tehdä. Minä en ole niin läpimärkä kuin te. Antakaa minun mennä ensin Olgan luo. Voittehan lähettää minulle kahvia sinne. Mutta lupaattehan heti mennä muuttamaan vaatteita!"
Hän puhui sangen vakuuttavasti ja Nick oli epäröivän näköinen. Sitten sanoi hän äänellä, jonka merkitystä Muriel ei voinut ymmärtää:
"Ei suinkaan tarkotuksenne liene, etten minä saisi lainkaan tulla Olgan luo?"
Tyttö katsahti häneen kummastuneena.
"Miten voitte sellaista ajatellakaan?"
"Hyvä on", vastasi Nick kevyeen huoahtaen. "Teen siis, kuten käskette."
Eteisessä riisui hän Murielin yltä sadenutun ja astui sitten hänen edellään ylös rappusia pysähtyen vasta Olgan ovelle.
"Tässä se on. Sanokaa hänelle, että tulen heti."
Muriel avasi hiljaa oven ja astui sisälle.
"Muriel", sanoi Olga hiljaa ja rasittuneesti. "Oi, miten olen iloinen että tulit. Missä Nick viipyy?"