"Hän tulee pian, pieni ystäväni", vastasi Muriel hyväillen tyttösen käsiä.
Olga makasi sangen epämukavassa asennossa, hiukset valuivat silmille ja kädet olivat polttavankuumat.
"Olen niin, niin sairas", valitti hän.
"Mihin sinua koskee?"
"Koko ruumiiseeni. Päässä ja kaulassa tuntuu niin kipeältä. Pahin on kaula. Toisinaan koskee niin kovin, että tahtoisin huutaa."
Muriel kohenteli tyynyjä, silitti hiukset pois tyttösen otsalta ja istuutui sängyn viereen toivoen, että sairas voisi hetkiseksi nukahtaa.
Samassa tuli Nick sisälle ja Olga kuuli heti hänen askeleensa, vaikka hän koetti liikkua mahdollisimman hiljaa ja varovasti.
"Nick! Nick! Tule tänne. Tuntuu kuin kuolisin. Nick, älä anna minun kuolla!"
Nick viittasi Murielia pysymään paikallaan ja polvistui itse sängyn viereen. Hiljaa asetti hän kätensä sairaan tyttösen kaulalle.
"Pysy vain uljaana, pieni lemmikkini", kuiskasi hän hellästi. "Pian saapuu lääkärikin ja sitten toimitamme sinulle heti jotakin, joka lieventää tuskiasi."