"Entä Nick?" sanoi Muriel punastuen.
Tohtori Jim rypisti kulmakarvojaan ja koetti hänen valtimoaan.
"Niin, te olette kumpikin käyttäytyneet sangen somasti", murisi hän. "Mutta Nick'illä ei ole mitään hätää. Hän on parhaillaan ratsastamassa."
Noustuaan ylös tunsi Muriel olevansa yhä väsynyt ja oli iloinen kun teetä tuotiin hänelle sinne. Hän istuutui akkunan ääreen juomaan sitä ja hetkisen perästä kuuli hän hevosen kavion kapsetta ja näki Nick'in ratsastavan pihamaalla.
Nick istui ratsunsa selässä ohjat höllänä ja pää kenossa kuin takaisin palaava vallottaja, joka kenties oli hieman väsynyt, mutta silti ylpeä voitostaan.
Katsahtaessaan ylös huomasi hän Murielin akkunassa ja liehutti hänelle kädellään ihastuneesti hymyillen.
"Jo pystyssä? Oletteko tavannut Jimmiä?"
Muriel nyökäytti päätään. Nick'in hyvätuulisuus tarttui häneenkin.
"Tulkaa alas puutarhaan", pyysi Nick jättäessään ohjat vastaantulevalle palvelijalle.
"Älkää sentään tulko, ellette itse sitä halua", sanoi hän nauraen.