Muriel hymyili ja hänet valtasi äkillinen halu tehdä Nick'in mieliksi. Hänen korvissaan kaikuivat yhä Olgan sanat: "Hän oli saanut kiviä leivän asemesta."
"Lupaatteko odottaa hieman?"
"Vaikkapa tuomiopäivään asti, jos niin tarvitaan", vastasi Nick iloisena.
Hetkisen perästä meni Muriel hänen luokseen tyytyväinen hymy huulillaan.
XXXVI.
Eräs totuus.
Kun taudin käännekohta oli ohitse, parani Olga nopeasti.
Daisy kirjotti, ettei voinut vielä vähiin aikoihin palata, jos vain Muriel tulisi toimeen ilman häntä. Ja Blake oli Skotlannissa. Hän kirjotti harvoin, ja vaikka loma jo pian oli lopussa, ei hän maininnut mitään takaisintulostaan.
Enimmäkseen oleskeli Muriel Olgan huoneessa sekä, milloin ei tyttönen häntä tarvinnut, tohtori Jimmin seurassa. Nick'in tapasi hän harvoin. He eivät koskaan olleet kahdenkesken ja Muriel oli huomaavinaan Nick'in käytöksen häntä kohtaan muuttuneen. Nyttemmin oli tämä aina ystävällinen, mutta ei koskaan tuttavallinen. Nick ei enää etsinyt hänen seuraansa, mutta ei karttanutkaan sitä, eikä hän enää koskaan viitannut heidän entisiin väleihinsä. Muriel alkoi jo vähitellen, uskoa Olgan erehtyneen sekä arveli, että tuo Nick'in epätoivon puuska, josta Olga oli kertonut, oli johtunut aivan toisista syistä.
Täten kului kuusi viikkoa. Niihin aikoihin palasi mrs Ratcliffe poikineen Schweizistä ja tohtori Jim päätti, kun jo tartunnan vaarakin oli ohi, viedä Olgankin kotiin. Yksissä tuumin Olgan kanssa koetti tohtori taivuttaa Murielin tulemaan heidän luokseen Wecriin, kunnes Daisy palaisi ystäviensä luota.