Päivää ennen lähtöä Redlandista meni Muriel huvilaan järjestämään tavaroitaan ja paluumatkalla poikkesi hän meren rannalle.
Tämä tapahtui eräänä aurinkoisena päivänä syyskuun puolivälissä. Meri kimmelsi peilikirkkaana ja Murielista tuntui sangen ikävältä lähteä tästä pienestä kylpylästä, jossa hän kaikesta huolimatta oli viettänyt hauskojakin päiviä.
Muutaman viikon perästä olisi kaikki muuttunut, sillä silloin valmistelisi hän jo kuumeisin kiirein läheneviä häitään. Ja sitten matkustaisi hän takaisin Intiaan, jossa heidät vihittäisiin lady Bassetin armollisesti ottaessa hänet siipiensä suojaan.
Muriel tunsi yht'äkkiä omituista pelkoa kuvitellessaan täten läheistä tulevaisuuttaan ja hän olisi tahtonut siirtää tuon kaiken paljo tuonnemmaksi. Hänen kesänsä täällä rakkaassa Englannissa oli ollut niin lyhyt. Kunpa hän vielä olisi saanut olla täällä edes yhden vuoden!
Samassa kuuli hän askeleita takanaan ja kääntyi katsomaan. Tulija oli Nick ja Muriel tervehti häntä iloisesti.
"Sanon jäähyväiset merelle", sanoi hän. "Tänne en palanne enää milloinkaan."
"Ettekö edes tervehtimään minua"? kysyi Nick piirrellen kepillään hiekkaan.
"Aiotteko te siis asettua tänne asumaan?"
"Luultavasti, jahka menen naimisiin."
"Menettekö naimisiin?" huudahti Muriel tahtomattaan.