Nick katsoi häneen tarkotuksellisesti hymyillen.
"Niin, mitä arvelette, sovinko minä mielestänne yksineläjäksi?"
Muriel tunsi sydämensä kevenevän.
"Minäpä käyn tuolta poimimassa vähän meriruohoja Olgalle. Viitsittekö odottaa?" jatkoi Nick.
"Enkö saa auttaa teitä?"
"Ette", sanoi hän vakaasti. "Te olette varmaankin kovin väsynyt. Istukaa tähän auringonpaisteeseen. Tulen aivan heti."
Nick eteni muutaman, pysähtyi sitten ja yritti sytyttää savuketta. Tämä epäonnistui kuitenkin kahdesti ja Muriel hypähti kiivaasti ylös.
"Miksi ette pyydä minua auttamaan?"
Nick loi häneen omituisen katseen.
"Ehkä en tahdo teidän apuanne", sanoi hän ärtyneesti.