"Blake tiesi syyn", sanoi hän vihdoin hiljaa. "Samasta syystä hän juuri tarjosi minulle kätensä."
"Onko sama syy olemassa vieläkin?"
"On", vastasi tyttö katse maahan luotuna.
"Häpeättekö sitä?"
Muriel oli vaiti ja tohtori rypisti tuuheita kulmakarvojaan.
"Ettekö tahdo kertoa sitä minulle?" kysyi hän vihdoin.
"Te… luulen, että te tiedätte sen."
"Kaikki tietoni tässä suhteessa rajottuvat siihen, että tunnen henkilön, joka ilolla uhraisi kaikkensa teidän hyväksenne ja ettei teillä ole suurempaa syytä pelätä hänen vainoaan kuin kuun ukonkaan."
Muriel ei vastannut. Hän istui aivan hiljaa pyöritellen kihlasormustaan.
"Todistaakseni sen", jatkoi tohtori Jim, "kerron teille jotakin, jota varmaankaan ette tiedä ja jonka aihetta minäkään en pitkin aikoin ymmärtänyt. Hän on jo uhrannut enemmän kuin yleensä kukaan uhraisi niin epävarman asian puolesta. Hänen tarkotuksensa ei suinkaan alkuaan ollut seurata teitä tänne Englantiin. Hän ponnistelihe tuota haluaan vastaan niin kovin, että se oli vähällä viedä hänen henkensä. Seurauksen kyllä tiedätte. Hänen täytyi vihdoin tulla, mutta kalliisti sai hän maksaa tuon mielettömyytensä."