Muriel hypähti ylös katsoen tohtoriin niin epätoivoisin katsein, että tämä ymmärsi jo sanoneensa kylliksi.
"Mitä sanottekaan?" huudahti tyttö vapisevalla äänellä. "Tarkotatteko te että… että hän teki sen… minun tähteni?"
"Niin, se oli kyllä liiankin suuri uhraus tuollaisista tunnesyistä, eikö totta? Toivokaamme siis, että hän toisin osottaa menettelevänsä järkevämmin tällaisissa tapauksissa."
Hän katsoi hymyillen Murieliin, mutta tämä käänsi kasvonsa pois. Tohtori näki vain hänen huuliensa värähtelevän.
"En kertonut tätä teille saattaakseni teidät onnettomaksi", sanoi hän, "vaan siksi, ettette enää pelkäisi."
Hän seurasi tyttöä ovelle.
"Luvatkaa minulle, että ette valvo ja mietiskele ensi yönä, vaan kiltisti nukutte heti vuoteeseen päästyänne."
Muriel nyökäytti päätään.
"Hyvää yötä", kuiskasi hän.
Asettuessaan jälleen kirjotuspöytänsä ääreen hymyili tohtori Jim itsekseen.