Eräs nuori englantilainen, jonka koko olemus kuvasti lujaa ja järkähtämätöntä kestävyyttä, istui pöydän ääressä ahkeraan työskennellen.
Hänen kätensä liikkui nopeasti paperilla. Kasvoissa oli vielä jotakin poikamaista, vaikkakin huulet olivat lujasti yhteenpuristetut ja silmissä oli pinnistynyt ilme. Hän näytti kokonaan kiintyneen työhönsä, silloin tällöin kohotti hän päätään vilkaistakseen muistikirjaansa. Ajasta hän ei näkynyt mitään välittävän.
Oven avautuessa katsahti hän ylös silmissään odottava ilme, joka kuitenkin heti sammui.
"Heti, Sammy", sanoi hän kumartuen uudelleen työhönsä.
Valkopukuinen Sammy, joka oli hänen kaikkensa, ei poistunut, vaan jäi odottamaan liikkumattomana kuin kuvapatsas.
Hetken perästä huomasi Will Musgrave tämän, nousi ylös syvään huoaten ja pyyhkäisi kädellään otsaansa.
"No, miten on?" kysyi hän. "Sinun ei tarvitse vaivautua sanomaan, ettei mitään kirjettä tullut."
"Päivällinen jäähtyy, sahib", vastasi Sammy, jolle Daisy oli antanut tämän nimen, hän kun ei osannut lausua miehen intialaista nimeä. "Mitä sanoneekaan rouva-sahib minulle, kun palatessaan näkee sahibin noin laihtuneen."
Willin kasvojen ilme muuttui. Tuolla nuorella miehellä oli avoimet ja sangen rehelliset kasvot. Hän ei nauranut Sammyn vakavalle kysymykselle, ravisti vain päätään.
"Rouva-sahib tulee", selitti Sammy vakuuttavasti. "Ja mitä vastaa hänen palvelijansa, kun hän kysyy, miksi hänen sahibinsa on niin laiha?"