Samassa pysähtyi hän ja tuijotti eteensä. Veri tulvahti hänen sydämeensä.
Hänen työhuoneessaan, lampun himmeässä valossa, seisoi hänen vaimonsa odottaen häntä.
XXXXVI.
Mies ja vaimo.
Daisy ei puhunut mitään, ei edes tervehtänyt häntä. Hän oli aavemaisen kalpea ja piti käsiään lujasti yhteenpuristettuina.
He katselivat toisiaan hetkisen kumpikin aivan liikkumattomina.
Will tointui ensin. Hän koetti sanoa jotakin, mutta ei voinut.
"Will", sanoi Daisy vihdoin, "etkö tahdo puhua minulle?"
Hänen äänensä vapisi. Will astui samassa hänen luokseen ja tarttui hänen käsiinsä.
"Daisy!" huudahti hän. "Luulin näkeväni unta. Miten ihmeen tavalla…?"