"Oletko nyt aivan terve?" kysyi Will.
"Olen. Olen jo kauan ollut aivan terve", vakuutti Daisy kuumeisesti. "Kiitos, en minä tarvitse mitään. Söin tuolla kylän dok-bungalow'issa. Minusta oli parasta tehdä siten."
Hän kiihtyi yhä enemmän puhuessaan ja vaipui syvään hengittäen läheiselle tuolille.
"Sanohan toki, mikä sinun on", sanoi Will tyynesti, mutta hänen äänessään oli käskevä sävy, jollaista Daisy ei koskaan ennen ollut huomannut. "Miksi tulit tällä tavoin?"
"En ole tullut jäädäkseni tänne, Will", kuiskasi Daisy tuskin kuuluvasti.
Willin kasvot kovettuivat.
"Kahdenkymmenen kuukauden kuluttua!" sanoi hän.
Daisy painoi päänsä alas.
"Tiedän kyllä. Se on kokonainen ijäisyys. Olet jo oppinut elämään ilman minua. Niin ainakin toivon sinun itsesi tähden."
Will ei vastannut. Vihdoin sanoi hän: