"Älkää olko noin naurettava", huudahti Muriel kiivaasti. "Minä en lainkaan itke."
"Onko se aivan varma?"
"On."
"Se on hyvä", sanoi Nick. "Koska tuuli käy sieltä päin, neuvon teitä kuivaamaan silmänne oikein tarkoin, sillä minä aion nyt tulla sinne katsomaan, miten teidän laitanne oikeastaan on."
LIV.
Suoraa peliä.
Pamppailevin sydämin kuuli Muriel Nick'in lähenevän kevyin askelin, mutta hän ei kääntänyt päätään, vaikkakaan silmissä ei ollut kyyneliä. Hänet valtasi vastustamaton halu paeta jonnekin kauas, hyvin kauas, mutta ponnistaen tahdonvoimansa äärimmilleen istui hän hievahtamatta.
Notkeana ja joustavana europpalaisessa puvussaan, paljain päin ja hymyilevillä kasvoillaan kiihkeän odottava ilme saapui Nick hänen luokseen. Mutta kumartuessaan Murielin puoleen ja huomatessaan, miten kalpea tämä oli, katosi hymy heti.
Hän laski kätensä Murielin olalle.
"Muriel, mitä…" sanoi hän.