Pitemmälle ei hän ehtinyt. Muriel peitti samassa kasvonsa käsillään ja puhkesi itkuun.
Nick ei yrittänyt rauhottaa häntä. Ehkä hän piti parhaana, että tyttö saisi siten keventää mieltään. Mutta hänen kätensä kosketus rauhotti myrskyn Murielin sydämessä. Se antoi hänelle ihmeellistä lohdutusta.
Vihdoin tarttui hän molemmin käsin Nick'in käteen.
"Olen niin typerä, Nick", kuiskasi hän vapisevalla äänellä, "koettakaa olla kärsivällinen kanssani."
Nick'in käsi puristi hänen kättään niin lujasti, että hän huudahti tuskasta.
"Eikö minulla jo ole riittänyt kärsivällisyyttä liiankin kauan?" sanoi Nick. "Asiaan, olkaa hyvä!"
Muriel pudisti päätään. Hän ei vieläkään ollut varma Nick'in suhteen.
"Pelkäättekö?" kysyi tämä taasen.
"Niin, olen niin peloissani."
"Koettakaa katsoa minuun. Koettakaa oikein vakavasti", ehdotti Nick.