"Siinä on vain vettä", sanoi hän hiljaa. "Juokaa rahtunen."
Muriel otti pikarin, joi ja asettautui sitten pitkälleen sulkien silmänsä. Itkukohtausta seurasi polttava päänkivistys ja ruumiillinen väsymys.
Muutaman hetken kuluttua tunsi hän taasen Nick'in käsien kosketuksen, mutta hän ei jaksanut avata silmiään. Nick kostutti hellästi ja varovasti hänen kasvojaan, suori hiukset otsalta ja kohensi hänelle sananjaloista päänalaisen.
Sitten istuutui hän lähistölle vartoimaan tyttöstä, kunnes tämä surusta ja jännityksestä äärimmäisen väsyneenä vaipui syvään, rauhaiseen uneen, jota kesti useampia tunteja.
V.
Hirmunäky.
Oli aivan pimeätä, kun Muriel heräsi ja kuuli sakaalin hirveän ulvonnan. Hän hypähti ylös viluisena ja kauhuissaan.
Heti tarttui lämmin käsi hänen käteensä ja Nick'in ääni sanoi:
"Ei ole mitään vaaraa. Minä olen luonanne. Aurinko nousee aivan heti. Onko teidän nälkä?"
Tytön oli kova nälkä ja Nick antoi hänen käteensä kaurakakun. Syötyään tunsi Muriel rohkaistuvansa.