Helpotuksen huokaus pääsi häneltä, kun Nick'ia ei näkynyt lähettyvillä. Jonkun metrin päässä huomasi hän sentään kumppaninsa makaavan suullaan maassa kasvot käsiin painettuna. Hän säikähti, mutta Nick ei näyttänyt huomaavan häntä. Hän aikoi hiipiä hiljaa hänen ohitseen, mutta jokin esti hänet siitä viime hetkessä. Miksi makasi Nick tuossa? Oliko hän haavottunut? Oliko hän pyörtynyt tai ehkäpä kuollut?
Hän voitti pakenemisenhalunsa ja lähestyi Nick'ia.
"Nick", kuiskasi hän.
Tämä ei liikahtanut.
"Nick", toisti tyttö taasen kumartuen hänen ylitseen ja koskettaen häntä.
Nick kääntyi häneen päin.
"Tekö se olettekin, Muriel?" änkytti hän. "Suokaa anteeksi, minä… minä voin hieman pahoin. Kyllä se pian menee ohitse. Olkaa hyvä ja menkää tuonne takaisin."
Nick vaikeni. Kädet puristuivat nyrkkiin kuin olisi hän tuntenut ruumiillista kipua.
Muriel katseli häntä. Nyt olisi hänellä erinomainen tilaisuus paeta jos tahtoi. Mutta pakoajatukset oli hän jo jättänyt.
"Mikä teidän on?" kysyi hän ujosti. "Voinko minä auttaa teitä?"