"Täytyykö minun?" kysyi Ratcliffe ihmeissään.
"Täytyy", sanoi Muriel kiihkeästi. "Miksi koetatte pettää minua? Näenhän minä silmilläni teidän tilanne!"
Nick nousi ylös. Tässä tilanteessa oli jotakin, joka esti hänet vastaamasta tavalliseen huolettomaan tapaansa, mutta kakkua hän ei aikonut syödä.
"Voin jo paremmin", sanoi hän. "Tulkaa, menkäämme takaisin leiripaikallemme."
Muriel epäröi hetkisen.
"Kas tässä", sanoi hän taasen. "Olen jakanut leivän. Syökää edes tämä. On mieletöntä näännyttää itseään tuolla tavoin. Olisihan siinä tapauksessa yhtä hyvä, jos olisimme jääneet linnotukseen."
Se asia täytyi myöntää todeksi. Nick otti leivän ja alkoi syödä ihmetellen itsekseen omaa myöntyväisyyttään.
Kun jälellä oli enää pieni palanen, katsahti Nick tyttöön.
"Näyttäkää, miten paljon säästitte itsellenne?"
Muriel naurahti hermostuneesti kääntyen poispäin.