Nick tarttui kiivaasti hänen käteensä.
"Ettehän tarkottane…", alkoi hän, mutta vaikeni samassa katsoen tyttöön värähtelevin katsein.
Pelästyneenä loittoni tyttö.
"Jumala yksin tiennee, miksi sen teitte", sanoi hän koettaen turhaan puhua tyynesti. "Ette tehneet sitä itsenne tähden, ja minulla ei ole kyllin rohkeutta uskoakseni, että se olisi tapahtunut minun tähteni."
Ääni petti hänet ja hän astui muutaman askeleen etemmä.
Mutta Muriel seurasi häntä. Tytössä oli herännyt omituinen edesvastuun vaisto, joka tukahutti hänen vastenmielisyytensä.
"Nick", sanoi hän, "te tarvitsette lepoa. Menettekö nukkumaan, jos minä sillävälin valvon?"
Nick pudisti päätään.
"Mutta teidän täytyy se tehdä. Voinhan herättää teidät, jos jotakin tapahtuisi."
"Te ette uskaltaisi" vastasi Nick.