Nick katsahti alas laaksoon. Äkkiä terästyi hänen tuskainen katseensa.
Uneksiko hänkin? Tai oliko tuo näky? Oliko se kuumehourailua? Juuri sen paikan alapuolella, jossa hän istui, näki hän miehiä, hevosia ja kanuunia pitkässä, liikkuvassa rivissä.
Hänen korvissaan humisi ja hän kuuli itsensä huutavan kerta toisensa perään.
Humina korvissa yltyi. Nyt se tuntui jo kaikkialla koko päässä. Sitten tuntui kuin olisi aivoissa jokin katkennut. Tummat vuorenhuiput näyttivät horjahtelevan ja syöksyvän äänettöminä alas.
Hän meni tainnoksiin.
VIII.
Simlassa.
Syvä hiljaisuus vallitsi. Tuossa Simlan läheisien pinjametsien hiljaisuudessa oli jotakin salaperäistä. Yht'äkkiä kuului pianolla soitettavan sädehtivän iloista operettisäveltä ja yhtä odottamatta alkoi käheä ääni laulaa säestyksen mukaan.
Kuistilla seisova intialainen palvelija olisi peittelemättä ilmaissut tyytymättömyytensä, ellei olisi tiennyt velvollisuutensa talon palvelijana olevan käyttäytyä arvokkaan levollisesti. Hän odotti emäntänsä tuloa lastenkamarista, jossa hän kuului puhuvan ayah'in [int. lapsenhoitaja ja imettäjä] kanssa. Jo kotvan aikaa oli hän odottanut ja olisi jäänyt odottamaan vielä sangen pitkäksi aikaa, sillä hänen kärsivällisyytensä oli loputon. Mutta tuon omituisen soiton kuultuaan tuli talon rouva heti lastenkamarista.
"Sammy", huudahti hän tyytymättömänä, "miksi en ole saanut tietää, että kapteeni Ratcliffe on täällä?"