Murielin tullessa kuistille aamiaiselle oli lady Basset jo siellä.
"Miten aamuvarhainen olit, rakas lapsi!" sanoi lady Basset. "Kapteeni Ratcliffe herätti melullaan kaikki lähistöllä asuvat. Minun mielestäni ei sinun sopisi mennä hänen kanssaan ratsastusmatkalle jo ennen auringonnousua."
Veri tulvahti Murielin kasvoihin.
"Ei tämä ole ensi kerta", sanoi hän loukkaantuneena. "Olemme ennenkin yhdessä nähneet sekä auringon että kuun nousevan ja laskevan."
Lady Basset huoahti.
"Uskon, ettei tarkotuksesi ole käyttäytyä liian vapaasti tai sopimattomasti, lapsi kulta", sanoi hän. "Mutta vaikka ei minulla olekaan mitään käskyvaltaa sinuun nähden, niin katson velvollisuudekseni huomauttaa sinulle, mitä on tapana tehdä, mitä ei. Ja minä toivon, että käyttäydyt ohjeitteni mukaan. Tahdotko kahvia?"
Muriel istuutui pöydän ääreen vastapäätä lady Bassetia ja katsoi häneen.
"Aion tänään mennä tervehtämään erästä Nick'in ystävää", sanoi hän ottamatta huomioon lady Bassetin puhetta.
"Tee kuten tahdot, ystäväni", vastasi lady Basset, "mutta ei ole tapana ottaa osaa seuraelämään, kun on niin syvä suru kuin sinulla. En sano mitään aiotusta avioliitostasi, lapseni, sillä minun mielestäni on se välttämätön. Mutta maailma tuomitsee kovin ne, jotka poikkeavat soveliaisuuden säännöistä. Eikä sinun ainakaan pitäisi sitä tehdä."
Murielin silmät säkenöivät.