"Niin, annan sinulle vapautesi takaisin, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että lupaat minulle…"
"Mitä?" kysyi tyttö vavisten.
"Jotakin aivan helppoa", vastasi Nick. "Ehkä naurat pyynnölleni, mutta jos niin teet, niin voithan silloin luvatakin. Tahdon nimittäin, että lupaat tulla minun luokseni ja avoimesti sanoa, jos mielesi muuttuisi ja sinä haluaisit tulla vaimokseni."
Hän puhui aivan tyynesti ja odotti kärsivällisenä tytön vastausta.
"Onko se siis päätetty?", jatkoi Nick.
"Tahtoisin mieluummin olla sellaista lupaamatta, sillä en milloinkaan muuta mieltäni."
Nick katsahti häneen.
"Siinä tapauksessa on sinun vielä helpompi luvata se minulle."
Hän piteli yhä Murielin kättä omassaan, vaikka tyttö koetti vetää sen pois.
"Hyvä Nick, älä vaadi minulta sitä", pyysi hän totisena.