Muriel ei vastannut mitään. Hänen katseensa oli yhä kiintynyt isän kasvoihin. Tyttösen katse oli kirkas ja avoin, mutta pelkoa ei siinä näkynyt.
Isä jatkoi puhettaan:
"On sangen mahdollista, etten minä ole sinun turvanasi lopun tullen. Ehkei minua silloin enää ole olemassakaan. Mutta on toinen, johon voit huoletta turvautua, mitä tapahtuneekin, eräs, joka ajattelee kaikessa vain sinun parastasi. Hän lupasi minulle, ettet sinä joudu vangiksi ja tiedän hänen pitävän lupauksensa. Hänen huostassaan voit olla rauhallinen, Muriel. Voit turvautua häneen niin kauan kun elät. Hän ei sinua petä. Arvaatko hänen nimensä?"
Tyttö vastasi heti epäröimättä:
"Kapteeni Grange tietenkin, isä."
Isä säpsähti ja katsoi häneen tutkivasti.
"Ei se ole Grange", sanoi hän. "Miksi juuri häntä ajattelit?"
Isä huomasi tytön pettyneen, melkein pelästyneen ilmeen. Huulet vapisivat.
"Kuka sitten, isä? Et suinkaan tarkottane kapteeni Ratcliffeä?"
"Kyllä, Nick Ratcliffeä juuri tarkotin. Olen uskonut sinut hänen huostaansa. Hän kyllä pitää sinusta huolen."