"En. Tiedän, että Olga Ratcliffen uutinen sen vaikutti, mutta en tiedä miksi. Selittäkää siis minulle."
"Kyllä koetan. En ole koskaan voinut puhua siitä kenellekään, en edes Daisylle, sillä Daisy on hänen ystävänsä. Mutta teidän laitanne on toisin. Luulen, että te ette pidä hänestä, vai miten?"
Grange epäröi hieman.
"Niin pitkälle en tahdo mennä", sanoi hän vihdoin. "Me tulemme mainiosti toimeen toistemme kanssa, mutta emme milloinkaan ole olleet läheisiä ystäviä. Minun mielestäni on hän niin tunteeton."
"Tunteeton!" sanoi Muriel väristen. "Hän on paljon pahempi. Hän on julma, hirvittävän julma. Mutta siinäkään ei ole vielä kylliksi. Hän on niin pelottava, niin yliluonnollisen voimakas."
Grange astui askeleen lähemmä kuullessaan Murieliu pelästyneen äänensävyn.
"Luulen, että liioittelette hänen julmuuttaan ja voimaansa", sanoi hän. "Minä puolestani pidän häntä vain omituisena ihmisenä. Muistan jonkun sanoneen, että hänellä on käärmeenlumoojan silmät, ja minusta se onkin sangen kuvaavaa häneen nähden. Mutta vakuutan teille, ettei hänessä ole mitään yliluonnollista sekä ettei hänellä ole sen suurempaa valtaa teidän suhteenne, kuin minkä itse hänelle suotte."
Muriel huoahti:
"Tiesin, että te ette minua ymmärtäisi", sanoi hän. "Antaisin mitä tahansa päästäkseni häntä tapaamasta, kun hän tulee tänne. Mutta en tiedä, miten se olisi mahdollista. Hän varmaankin tulee minua tapaamaan enkä minä voi sitä estää."
Grange seisoi aivan hiljaa ja tuijotti eteensä.