Raoul (huomio kiintyy Jeanne'en).
Jeanne. Shoppen onkin nyt niin mainio mies, alati iloinen ja alati työssään, hänen mielessään on ainoastaan hänen tilansa ja vaimonsa, ja hän rakastaa maailmassa ainoastaan minua ja — hyvää kaljaa; mutta toisaalta, kun hän on jotain sanonut, niin se on sanottu — siin'ei ole väitös-valtaa vähääkään, siksipä kaikki häntä kunnioittavatkin, ja minä itse, minä rakastan häntä paljon hellemminkin kuin ennen, sillä jos mies aina hyppii meidän pillimme mukaan, niin me käytämme sitä hyväksemme tietysti ja lisäksi pidämme häntä pikkuisen narrinakin.
Raoul. Kiusa ja kadotus!
d'Havrecourt. Bravo! Matami Shoppen, teillä on mainio moraali ja erinomainen äly. Sallikaa minun syleillä teitä.
Jeanne (estää häntä). Mutta mitäs Shoppen siitä sanoo?
d'Havrecourt. Ensiksikin: Hän ei ole sitä näkemässä ja toiseksi: Minun kauttani hän ei mitään vahinkoa kärsi (suutelee häntä otsalle).
Jeanne (pyyhkien otsaansa). Minä pidän tuosta äijästä.
d'Havrecourt (läheten Raoulia). Ja jos sinä vain vähäksi aikaa siirrät minulle oikeutesi, jota et itse käytä hyväksesi, annat minun toimia, ja joka tapauksessa seuraat minun neuvojani, vakuutan minä olosi ja talosi vähän ajan kuluttua olevan aivan samalla pohjalla kuin Shoppen'inkin.
Jeanne (niiaa).
Raoul. Tehkää mitä tahdotte, kun vain saan Gabrielle'ni jälleen.