Oskar. Tosin minä voin, mutta vaimoni oikullisuus… epäluulo, aioin sanoa… kasvaa päivä päivältä. Hän on haaveillut nyt jonkun aikaa maatilasta ja autosta.
Gideon. Se ei ole mikään onnettomuus.
Oskar. Minun vaimoni on, jumala paratkoon, nuori ja sievä… häntä liehakoidaan… Tehtailija itse — tilan myyjä — mielistelee häntä… on olemassa tehtailijoita, joilla ei ole mitään muuta tekemistä. Olen täydellisesti vakuutettu siitä että Maria on järkevä, että hänellä on periaatteita… mutta jos hän huomaisi… Ja tällä hetkellä voi kaikki tulla ilmi, ellette te, rakas setä, tule minulle avuksi.
Gideon. Puhu siis nopeasti.
Oskar (puhkuen). Ah, hyvä jumala!… Hiljaa!
Gideon. Mistä on kysymys?
Oskar (kuuntelee). Vaimoni kamarineito on niin utelias… Jos hän kuulisi, mitä me puhumme… (Avaa oikeanpuolisen oven.) Ei, ei ketään. Mutta varmemmaksi vakuudeksi. (Panee oven lukkoon.) Näettehän, setä, mikä levottomuus, mikä tuska… ja sellaista aamusta iltaan. Oh, on kauheata pettää vaimoaan.
Gideon. Nuori mies, sinä miellytät minua!
Oskar. Tehtailijat, maatilat… auto… Ah, vaimo, jota mies pettää, tuottaa paljon huolta.
Gideon. Taitaapa olla miltei parasta, että sinäkin annat pettää itseäsi, sittenpähän on kaikilla huolta ja vaivaa. Mutta minä en oikein käsitä… Oletko sinä sitten jollakin tavoin pettänyt vaimoasi?