Tiainen. Loviisa. Gideon. Oskar. Maria.
Gideon. Eläkööt kaikki konsulit! Teidän luonanne syö hienosti kuin ministerin luona!
Maria. Ah, herra Tiainen. (Esittelee hänet Gideonille.) Saanko esitellä: kanslisti, herra Tiainen.
Gideon. Kanslisti. Siis juristi. Hyvä. Minä pidän juristeista.
Maria (hymyillen). Te pidätte koko maailmasta silloin kun olette vastikään noussut pöydästä.
Gideon. Se on totta. Ja erikoisesti minä silloin pidän kahvista.
Maria (Loviisalle). Nopeasti, Loviisa.
Gideon (poistuvalle Loviisalle). Sopivan lämmintä! Sillä kahvin ja (tarttuu Oskarin käteen) hyvän ystävän tulee olla sopivan lämpimiä. Mutta hitto tietäköön, mikä sinun on… Sinä olet niin kylmä ja äänetön. Olet aivan kuin kassakirja: avoin ja kuitenkin mitään sanomaton.
Oskar. Rakas setä, minä olen tavallisesti sellainen.
Gideon. Siinä tapauksessa minä säälin rouva-parkaasi.