VIIDES KOHTAUS.
Tiainen ja Maria (pöydän ääressä). Loviisa (taka-alalla). Oskar (tulee oikealta työhuoneesta).
Oskar (puhuu työhuoneeseen). Niin kyllä, niin, rakas setä… Olkaa vain rauhassa, kaikki järjestyy mielenne mukaan. (Itsekseen.) En ole milloinkaan nähnyt mokomaa kiirettä. (Huomaa Loviisan.) Taivas! Loviisa!… Tämä on ensimmäinen kerta, jolloin minä näen hänet senjälkeen, kun minä, voimatta epäillä, tiedän, että … että se oli Loviisa… Ja seisoa näin häntä vastapäätä!…
Loviisa. Herra konsuli…
Oskar (itsekseen). Voi, hyväinen aika, hän tulee lähemmäksi! Ja vaimoni on täällä!
Loviisa (hämillään). Armollinen herra…
Oskar (itsekseen). Hän tahtoo epäilemättä sanoa minulle jotakin. (Katsoo häntä.) Ja kuinka hämmästynyt, kuinka liikutettu!… En ole koskaan ennen huomannut sellaista. (Ääneen.) Minulla on työtä.
Loviisa. Minulla on herralle vain sana sanottavana.
Oskar (itsekseen). Jos kieltäydyn, saattaa hän panna toimeen kohtauksen. (Menee kauas oikealle etualalle ja viittaa Loviisaa tulemaan luokseen.) Tule tänne.
Loviisa (itsekseen). Nyt on suuri hetki käsillä! Miten minä sanon sen hänelle?