Oskar (murtuneena). Voi taivas!
Loviisa (itsekseen). Nyt se on sanottu!… Kuinkahan mahtaakaan ruveta raivoamaan!
Oskar (hiljaa). Sinä kiellät sen minulta? Loviisa… Mitä merkitsevät nämä uudet vaatimukset, tämä petos, tämä kuulumaton julkeus? Ja mitä varten, mistä syystä…
Loviisa (samoin). Siitä syystä, siitä… Lyhyesti ja mutkattomasti: minä kiellän sen teiltä, en suostu sellaiseen!
Oskar. Mutta sehän on sentään…
Loviisa. Tai minä sanon kaikki!
Oskar. Hiljemmin… hiljemmin, mieletön!
Loviisa (itsekseen). Oho… alanpa miltei uskoa, että hän pelkää enemmän kuin minä.
Oskar. En toivo itse mitään parempaa… mutta setäni… ja olen hänelle luvannut…
Loviisa. Mitä vielä! Katsokaa… sanon kaikki, sanon…