— Se on eri hyvä ehdotus. Onneksi ei Minna ole täällä, silloin ei
Järtekryyni pääsisi seikkailemaan.
Kiviröykkiöllä kynttilän valossa kirjoitti Esko:
"Onnettomat uhrit.
Apu on lähellä, mutta aukko on liian ahdas. Mitä tietä teidät vietiin?
Kuinka monta siellä on? Ajakaa kissa vastauksen kanssa takaisin.
Simesko Kostonlinja."
Kirje ja pieni kynänpätkä sidottiin Järtekryynin kaulaan, johon vielä kiinnitettiin kappale vahvaa lankaa, jota Simolla oli pieni kerä.
Esko nosti kissan aukon suulle ja päästi sen irti. Järtekryyni tunkeutui sisään ja päästyään hiukan väljemmälle alkoi juosta eteenpäin langan seuratessa perästä.
Kerä oli loppumaisillaan, kun lanka äkkiä juoksi muutama metri aika vauhtia ja pysähtyi sitten.
— Odotetaan nyt, kunnes he ehtivät kirjoittaa vastauksen. Syödään voileipiä sillä aikaa, sanoi Simo.
Voileivät olivat lopussa, kun Simo, joka oli kiertänyt langan pään kätensä ympärille, tunsi nykäyksen.