— En minä ainakaan uskalla. Enolla on varmaankin aivan toinen soveliaisuuden raja kuin meillä, sanoi Simo.
— Keksikää sopivampi sana, kehoitti tohtori.
— Kuolemanvaara, ehdotti Simo.
— Tai kamalaan kiikkiin joutuminen, sanoi Esko.
— Olkoon vaikka niinkin, vaikka minusta se on liian laaja käsite. Mitä te toivotte ja lupaatte omasta puolestanne?
— Tahtoisimme nukkua myöhään lupapäivinä, pitää kutsut syntymäpäivinä, käydä koiranäyttelyissä ja pitää keväällä lasipurnukoissa matelijoita, nilviäisiä ja sammakon mätiä, josta kehittyy sammakoita, sanoi Esko.
— Minä tahtoisin, että määrättäisiin, keneltä voi saada apua, kun sattuu harmillinen matikan lasku, sanoi Simo.
— Autan teitä mielelläni, kun luokseni 5:n ja 6:n välillä, silloin en tee muutakaan. Mihinkä te sitoudutte?
— Me voidaan juosta enon asioilla Tampereella, me vietiin kukkia apteekkarin neidille siltä tuomarilta, joka asui Virtasella.
— En minä vaadi sellaisia palveluksia, sanoi eno lyhyesti.