— Me luvataan antaa enolle ja Minnalle syntymäpäivä- ja joululahja, jatkoi Esko.
— Sattuupa niinkin. Kerran ryöstettiin Lontoossa nuori tyttö omasta huoneestaan ja Berliinissä murhataan tiedemiehiä oman kirjoituspöytänsä ääressä. Konstantinoopelissa tapahtuu alituiseen kamalia tekoja yksityisten kotona.
— Lisäksi me luvataan kiilloittaa enon kengät ja leikata liikavarpaat, sanoi Esko.
— Tätä viimeistä toimitusta vastaan panen minä jyrkän vastalauseen, sanoi tohtori.
— Lihavat ihmiset tarvitsevat ainakin apua sellaisessa, mutta ei me tyrkytetä sitä enolle.
Vihdoin oli poikien ehdotusten täydentämä sopimus valmis. Tämä naulattiin seinään kirjoituspöydän viereen.
* * * * *
Uusi elämä oli hyvin lupaava. Pojat, jotka olivat tottuneet mukautumaan vierasten ihmisten elämään, järjestivät itse asiansa.
He ostivat koulutarpeensa, maksoivat lukukausimaksunsa ja huolehtivat voimistelupuvuistaan, kasveistaan ja muista tarpeista. Koulutyöt he hoitivat paremmin kuin moni muu, jonka läksyt kuulustellaan, sillä he saivat aina itse vastata edistymisestään.
Tohtori oli tyytyväinen, sillä pojat olivat joko koulussa, lukivat läksyjään, taikka urheilivat toveriensa seurassa.