— Ajatteles, että siellä todellakin oli urheilijoita. Mitä me nyt tehdään? kysyi Simo silmät suurina.
— Ovatkohan he murhanneet Lehtosen, koska hän ei ole siellä?
— Mennään pois täältä ja haetaan kattoaukko.
Esko meni torven luo ja huusi:
— Olkaa levolliset, huomenna vapautamme teidät. Syöttäkää Järtekryyniä, kissaa, koska teillä on ruokaa. Heittäkää kivellä aukon suuta, jos olette kuulleet.
Hetken päästä kuuluikin, kuinka kivi kumahti etäällä ja Esko huusi taas torveen:
— Hyvästi vangit. Me ei petetä teitä. Hei, hei Suomi.
Taas kumahti kivi toisessa päässä.
Sitten pojat ottivat tavaransa ja lähtivät kulkemaan pois. Kynttilän he jättivät palamaan kiviröykkiölle, siinä se ei tehnyt vahinkoa. Oli turvallisempaa kävellä, kun selän takana oli valoa.
— Lasketaan askeleet, sanoi Simo, — niin tiedetään suunnilleen holvin pituus.