— Varopas, veljeni Simeooni, etten pöllyytä hiuksiasi ja pussaa nenääsi poskien tasalle.
— Esko Linja, sinulla on kova luonto, joka on taltutettava ajoissa, ennenkuin se on ihmisvoimalle mahdotonta, sanoi Simo matkien voimistelunopettajaa.
— Älä nyt hukkaa aikaa. Keksi ennemmin keino, miten minä pääsisin
Sentriin takaisin. Minun täytyy varjostaa Explementtejä. Silloin
Lehtonenkin varmaan löytyy.
— Nyt se on mahdotonta. Ovi on suljettu, etkä sinä ole Hilma Räsäsen haahmossa. Mennään kotiin nukkumaan. Huomenna asiat selvenevät.
Kun pojat lähestyivät kotiaan, keksivät he ison harmaan kissan, joka käveli kadun yli.
Simo juoksi nopeasti perästä ja onnistuikin saamaan sen käsiinsä.
— Mitä sinä sillä teet? kysyi Esko.
— Tämä on Järtekryyni. Minna, voi närkästyä kamalasti, jos se on huomenna hävinnyt keittiöstä. Tämä on melkein samannäköinen.
— Mutta tämä on vanha ja veltto.
— Älä ole pikkumainen. Sinä olet aina liian "puustavillinen".