Simo tunsi kerran koulunpihalla yhden alaluokan pojan samaksi, joka oli Aleksanterin patsaalla vienyt ruokaa Lehtoselle. Tälle Simo kertoi, mitenkä hän ja Esko olivat pelastaneet urheilijat. Silloin poikakin, jonka nimi oli Onni, kertoi mitä hän tiesi.
Hänen isoisänsä oli ennen ollut korjaamassa Nikolainkirkon läntistä paviljonkia. Silloin hän oli keksinyt maanalaisen holvin ja tutkinut sen käytävät. Aikaisemmin hän oli ollut Amerikassa Walkerin palveluksessa. Keväällä oli tämä ystävänsä Burnsin kanssa tullut Helsinkiin. He pyysivät Onnin isoisää neuvomaan heille turvallisen piilopaikan, jossa he säilyttäisivät muutamia ystäviä, joita vihamiehet vainosivat. Heinäkuun keskivaiheilla aikoivat he kaikki matkustaa Amerikkaan.
Onnin isoisä näytti heille kirkon alaisen holvin ja antoi avaimen, jonka hän oli hankkinut vuosia sitten. Onni oli kuullut koko jutun isoisältään, sillä häntä käytettiin Lehtosen ruokkimiseen. Aikaihminen ei olisi päässyt niin helposti huomaamatta livahtamaan aukosta sisään.
Walker oli kirjoittanut, että he olivat nyt Amerikassa. Hän lähetti rahaakin isoisälle. Onni oli luullut, että kaikki, jotka olivat olleet kirkon alla piilossa, myöskin olivat Amerikassa. Hän ei ollut koskaan puhutellut heitä.
Simo selitti hänelle asian todellisen laidan, jonka johdosta Onni suuttui pahanpäiväisesti. Hän väitti, ettei hänen isoisänsä koskaan olisi auttanut Walkeria sellaisessa asiassa. Onni itse oli innostunut urheilusta ja harmitteli, että oli joutunut tekemään haittaa urheilijoille. Hän lupasi kertoa isoisälleen Walkerin ja Burnsin kurjan menettelyn.
Simo haki Eskon, ja Onni kertoi uudelleen koko jutun. Niin oli asia selvinnyt lopullisesti.
IX.
ONNELLINEN PÄIVÄ.
Oli seuraava päivä urheilijoitten pelastumisen jälkeen.
Pojat olivat kertoneet juurtajaksain koko seikkailunsa ihmettelevälle enolleen. Nyt he olivat menneet satamaan katsomaan, menisivätkö Explementit Ariadnella.