— Minusta muutamat laulut ovat niin veteliä. Mutta ne tulevat meheviksi, kun säkeitten loppuun lisää jonkun tarmokkaan sanan. "Korppi" on erinomainen sana sellaiseen uudistukseen. Sen minä lauloin aina rivin loppuun, kun muut venyttivät laulua kuin vesivelliä. Laulapas Esko "Oi jos oisit", niin minä näytän, miltä se kuului.
Ja Esko lauloi Simon lisätessä viimeisen sanan niin, että se sointui edellisen sanan säveleeseen:
Oi jos oisit sydämeni — korppi, raitis niinkuin uusi oras, — korppi, puhdas kuni kehdon lapsi — korppi, kirkas kuni lähteen silmä — korppi, Niin jos oisit sydämeni — korppi.
— Kiitä onneasi, Simo, että laulunopettaja ei vaadi samaa kuria kuin muut, muuten olisi sinulla kotimuikkari taskussa, tai kahden tunnin jälki-istunto, nauroi Esko.
— Parasta on mukautua opettajan mielipiteen mukaan, koska hän on asiantuntija tällä alalla. Minusta se kuului kauniilta silläkin tavalla, kuin te sen lauloitte, sanoi tohtori.
— Minulla oli paha paikka edessä tänäpäivänä, kun täytyi kirjoittaa luokalla aine Sokrateesta, kertoi Esko.
— Hänestä kai te olette lukeneet historiassa?
— Kyllä minä muistinkin tosiasiat, vuosiluvut ja nimet, mutta luuleeko eno, että opettaja tyytyy siihen?
— Kirjoituksen tulee varmaan olla siistiä ja kieli huolellista.
— Ei sekään riitä. Opettaja sanoi, että: "käyttäkää nyt omintakeista arvostelukykyä. Kirjoittakaa Sokrateen vaikutuksesta kansaan, oppilaisiinsa, perheeseensä ja tuomareihinsa". Meidän piti arvostella moraalia, ajan käsityskantaa, sen tapoja ja Sokrateen hengen suuruutta.