* * * * *
Seurasi pari raskasta päivää. Tohtorin jalka oli yhä turvonnut ja kipeä. Minnan aika meni sairashoitoon, ja pojat olivat levottomia. Heillä oli kiire aika koulussa, monta koetta ennen arvosteluja ja vaikeita kotikirjoituksia.
He istuivat vuoroon tohtorin luona, mutta saivat sen sijaan valvoa iltasilla.
He alkoivat väsyä ja hermostua. Ulkona olemisesta ei ollut puhettakaan ja mieli tuli alakuloiseksi.
Kolmantena päivänä tuli Minna poikien luo valittelemaan.
— Tohtori on liian hyvä tähän maailmaan ja sentähden hän kuihtuu pois.
Silloin saavat nähdä, kenenkä he ovat hylänneet.
— Kutka? kysyi Simo.
— Ylipäänsä vain. Hän kärsii varmaan toisien syntien tähden, sillä viattomampaa miestä ei ole koko Suomessa ja Antinkadulla. — Huomenna minä tuon tänne hierojan.
— Lääkärihän kielsi hieromasta.
— Minä en välitä tuollaisesta lääkäristä, jolla ei ole silmälasejakaan. Kaikki hiuksetkin ovat jälellä päässä. Minä olen kuullut, että jos herrasmiehellä ei ole kaljua päätä, niin hänen oppinsa ei ole oikeaa. Tohtori alkoi pudottaa hiuksiaan jo 35-vuotiaana. — Saunaan hänet pitäisi viedä ja kova löyly päälle. Sitten pitää voitaa riikapalsamilla ja linjamenteillä ja hauvottava koivunvihdaksilla. Kyllä vain ajettuminen laskisi.